Tänään sitten ajattelin sadepäivän ratoksi jotain keksiä ja ekaksi harkitsin raparmerimehun keittoa, mutta ei se jaksanut innostaa. Siispä aloin leipomaan, kakkuhan sopii hyvin tämän päivän prinsessa hääpäivän teemaan! :)
Tälläinen siitä pitäisi tulla...
Apulaisia aina riittää.
Eli lopputulemahan oli sitten varsinainen "litku". Kuorrutteesta ei tullut tarpeeksi kovaa... yritin sitä pakastimessa ja jääkaapissa jähdyttää, jotta se jotenkin saisi pysymään välissä ja tehtyä pursotukset.
Mutta ei se auttanut :( Kreemi pursotinpussissa jopa juoksettui, pah! Mutta onneksi tunnen omat taitoni niin tiedänpä ensi kerralla! Ehkäpä mä harjoittelin tätä vielä toistamiseen ennenkuin lopullinen versio tehdään! En kyllä ole varma jos vauvan vanhemmat haluaakin jonkun perinteisin mansikkakermakakun... hmm! No toivon että siitä ilmoitetaan jos näin on!
Rumahan siitä tuli kuin mikä! Mutta uskon että hyvälle maistuu, eihän mikään mihin tulee yli
g voita olla mitenkään pahaa :D :D
Palaan vielä makuun ja kuvaan kun kakkua on leikattu!
-Suvi-... nyt häihin!
Muoks! Eli kakku on nyt leikattu ja ruotsin prinsessa ja amerikkalainen sijoittaja ovat saaneet toisensa, aah! Ja tunnustan kyyneleitäkin piti vuodattaa!
Mutta siihen kakkuun... En tiedä ei ollut musta hyvänmakuista, kuitenkaan. Ehkä se johtu siitä että mulla oli odotukset tosi korkeella, mustikka ja sitruuna on ihana yhdistelmä mutta latteeksi jäi tässä. Tiedä sitten paljonko vaikutusta on sillä että käytin tosiaan pakastemustikoita. Tuoreet on kuitenkin aina tuoreita! Ja toinen syy on tämä tilani! Raskauden myötä ei mulle ole maistunut mikään makea! Haa! Tämä voisi jäädäkkin ;) Ja mä muka maistoin siinä sen kanamunan jotenkin läpi. No pitää kysyä vielä tuolta isännältä, jos se edes suostuu maistamaan, niin sieltä kyllä tulee kaunistelematon mielipide! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti